Jaa somessa:

Uusi vanha arkkitehtuuri – nykyarkkitehtuuri vs. uusklassismin toisintaminen

Yle julkaisi 20.6.2022 artikkelin, jossa puidaan syitä sille, miksi uusvanha arkkitehtuuri ei ota tuulta siipiensä alle Suomessa. Artikkelin kirjoittaja Jaakko Oleander-Turja on koonnut juttuun näkökulmia muun muassa rakennuttajilta, tamperelaisilta arkkitehtiopiskelijoilta ja Tampereen asemakaavapäälliköltä. Pääasiassa pohdittiin kenen syytä on, ettei uusklassisia rakennuksia rakenneta, vaan on jämähdetty ”laatikkoarkkitehtuuriin”. Kokonaisuudessaan juttu haastaa ammattilaisia ottamaan kantaa aiheeseen, ja pohtimaan syitä aiheen ytimessä. (Lue Ylen artikkeli tästä: Kaupunkilaiset haluavat kaunista, mutta miksi uusvanha arkkitehtuuri ei mene Suomessa läpi? (yle.fi))

Kenen syytä?

Osapuolet, joita haastetaan aiheen kannalta, ovat rakennuttajat, arkkitehdit ja asemakaavojen laatijat. Artikkelin mukaan jokainen osapuoli osoittaa sormella aina seuraavaa, mutta todellisuudessa ongelma ei ole niin yksiselitteinen. Voidaan vedota kustannustehokkuuteen, energiatehokkuuteen, estetiikkaan ja historialliseen autenttisuuteen sekä kontekstiin. Nämä arvot ovat aiheen sydämessä ja selittävät miksi juuri Suomessa uusvanha arkkitehtuuri ei ole noussut samaan arvoon kuin muissa Euroopan maissa. Ylen jutussa mainitsema Arkkitehtuurikapina-ryhmä Facebookissa vetoaa usein Euroopan kauniiseen, historialliseen arkkitehtuuriin ja kyseenalaistaa Suomen nykyarkkitehtuuria.

YIT on julkaissut myös, jälleen kuumaksi nousseesta aiheesta, artikkelin toukokuussa 2020 (lue artikkeli tästä: Miksi nykyrakentaminen on sellaista kuin se on? | YIT.fi). Artikkelissa YIT kertoo useita näkökulmia siihen, miksi uusvanhaa arkkitehtuuria ei enää näy ja ”miksi siihen ei tulla koskaan palaamaankaan”. Syihin lukeutuvat historiallinen yhteiskuntajako, rakennusmääräyksien ja asemakaavan rajoittavuus sekä tyylikausien arvostamisen aikasidonnaisuus. Viimeinen näkökanta korostuu myös Ylen artikkelissa. Vaikka 70-luvun betonibokseja vihataan nykyään, onko kanta edelleen sama vaikkapa 30 vuoden päästä?

Historiallinen konteksti

Kertaustyyleille on tyypillistä kehittyä edellisen kauden vastapainoksi. Vuorollaan koristeellisuus ja vähäeleisyys nousevat suosioon toisen muuttuessa epämuodikkaaksi. Suomessa on ollut vallalla jo yli 60 vuoden ajan moderni, funktionaalinen, riisuttu arkkitehtuurin suuntaus. Syyt sille, miksi funkkis ja moderni arkkitehtuuri ovat juurtuneet niin vahvasti Suomeen, ovat historiallisia. Suurin osa Suomen rakennuksista on rakennettu 1920-luvun jälkeen, jonka vuoksi luonnollisestikaan tätä vanhempia tyylejä ei Suomessa paljon näy. Nykyään funktionaalisuutta on kuitenkin alettu rikkoa luomalla epäsymmetriaa esimerkiksi aukotuksilla tai erilaisilla geometrisilla poikkeavuuksilla, kuten boksimaisilla ulokkeilla tai kolmion mallisilla syvennyksillä. Siirtymäkausi siis osoittaa poispäin puhtaasta funktionaalisuudesta, ja tietynlainen leikkisyys palailee arkkitehtuuriin.

Mitä tulee uusvanhaan arkkitehtuuriin, paikan konteksti on merkittävä tekijä. Uusklassismin toisintaminen paikkaan, jossa ei tällaista historiallista kontekstia ole, olisi epäautenttista ja aiheuttaisi kulissimaisen ilmeen alueelle. Uusklassistinen toisintaminen sellaisella paikalla, jossa se on perusteltavaa, on kuitenkin eri asia. Vaikka aihe on pintapuolisesti esteettisyyskysymys, on se kuitenkin kokonaisuudessaan huomattavasti laajempi. Esteettisyyteen kuuluu visuaalisuuden lisäksi myös paikan henki, materiaalisuus ja historiallinen konteksti.

Historialliset arvot ovatkin vahvasti aiheen ytimessä, useammasta syystä. Keskimääräiselle kansalaiselle rakennuksen historiallinen konteksti ei ehkä ylety julkisivua pidemmälle. Se minkä voi silmin aistia, on kaduntallaajalle kaunista. Arkkitehdille eri aikakautta kopioiva julkisivu voi tuntua huijaamiselta ja epäautenttiselta. Autenttisuus onkin jokaisen arkkitehdin kulmakivi, tai ainakin näin meille jokaiselle on koulussa iskostettu. Arkkitehtuurin historian ja esimerkiksi restauroinnin kannalta mikään ei ole tärkeämpää kuin autenttisuus. Rakennuttajalle historiallinen konteksti kääntyy lähinnä kustannuskysymykseksi, sillä usein historiallinen konteksti viittaa korkeisiin huonetiloihin ja koristeellisuuteen. Onko mahdollista luoda ratkaisuja, jotka tyydyttäisivät jokaista osapuolta? Vai mennäänkö kompromissilla metsään, kuten Ylen artikkelin moittimalla Tampereen Aleksis Kiven kadun ja Puutarhakadun risteyksessä sijaitsevalla Kelan rakennuksella?

Suunnittelijan näkökulma

Mitä tulee arkkitehtien osuuteen aiheessa, pystyn antamaan oman näkökulmani arkkitehtiopiskelijana. Olen keskustellut aiheesta usean kaverin ja tuttavan kanssa, ja lähes jokainen on kysynyt saman kysymyksen: -Miksi nykyään ei enää suunnitella kauniita rakennuksia kuten ennen? Vastaukseni ovat perustelleet kustannus- ja energiatehokkuuden syitä, kuten myös arkkitehtien pelkoa epäautenttisuudesta. Vaatii itseluottamusta ja kunnianhimoa suunnitella jotain, joka jakaa mielipiteitä ja haastaa suurimman osan ajatuksista esimerkiksi juuri autenttisuudesta.

Luulisin, että monesti on syynä myös suunnitteluaika. Jotta voidaan luoda jotain, jolla on vahva historiallinen konteksti ja tausta, vaaditaan paljon tietoa. Suunnittelijan täytyy ymmärtää historialliset vivahteet, mutta myös ero sen välillä, miten on ennen rakennettu ja miten nykyään rakennetaan. Jotta lopputulos ei ole heikko haamu entisestä taikka mauton yritelmä jostain, mikä on ollut kaunista, täytyy pystyä hallitsemaan kokonaisuus mestarillisesti. Perfektionistille tällainen haaste on usein ylitsepääsemätön, ja on nopeampaa luoda jotain, joka tyydyttää heti rakennuttajaa, sopii asemakaavaan ja pysyy budjetissa.

Lisäksi on kyse esteettisyyden subjektiivisesta luonteesta. Ihmisillä on tiettyjä samankaltaisuuksia siinä, mitä pidetään kauniina tai esteettisenä. Kuitenkin tavallinen kansalainen ja arkkitehti ajattelevat eri tavalla siitä, mikä tekee jostain esteettisen. Kansalainen katsoo kokonaisuutta, kun taas arkkitehti pohtii myös yksityiskohtia, kuten materiaalin kokemusta. Ammattilaisen näkemys on aina pintaa syvempi, ja täten se voi parhaimmillaan nostaa yksityiskohtien kauneuden kaikkien nähtäville tai pahimmillaan kadottaa metsän puilta. Toivottavaa olisi, että ammattilaiset ottaisivat enemmän kantaa aiheeseen, jotta myös tavallinen kansalainen ymmärtäisi todellisen taustan laatikkoarkkitehtuurille sekä syyn sille, miksi nykyään ei enää suunnitella jugend-rakennuksia tai muita uusklassismin edustajia.

Nykyarkkitehtuurin suunta

Historiaa kunnioittava arkkitehtuuri, joka ilmentää nykyaikaa ja paikan henkeä on loogisin tapa ottaa haaste vastaan. Uusvanhan arkkitehtuurin sijaan voitaisiin poimia ne asiat, jotka uusklassismissa viehättävät, ja soveltaa niitä nykyaikaiseen rakennustapaan, kuten Ylen artikkelissa tamperelainen arkkitehtiopiskelija Camilla Heiskanen pohtii. Näin pystyttäisiin säilyttämään autenttinen historiallinen kerroksellisuus, mutta tyydyttämään myös esteettiset tarpeet ja kaupunkikuvallinen johdonmukaisuus. Tampereella on positiivista uusien rakennusten monipuolisuus, verrattuna vaikkapa Helsinkiin. On osattu suunnitella paikan henkeen sopivia nykyaikaisia rakennuksia, jotka ovat saaneet kiitosta myös kansalaisilta. Esimerkiksi Vapriikin lähistön asuinrakennukset kunnioittavat hienosti alueen vanhoja tiilirakennuksia. Tampereella näkee myös virkistäviä nykyajan arkkitehtuurin otteita siitä, mihin suuntaan nykyarkkitehtuuria voidaan viedä. Nämä toki jakavat mielipiteitä monissa, mutta hyviä esimerkkejä ovat Torni ja uusi Nokia Arena. Ainoa ongelma areenan ja sen viereisten rakennusten kanssa on läheisen vanhan puurakennuksen täysi varjostaminen. Paikan henkeä ja luonnetta olisi voitu kunnioittaa paremminkin. Helsinkiin on myös noussut uusia kauniita asuinalueita, kuten esimerkiksi Kruunuvuorenranta, joka hyödyntää hienosti alueen polveilevaa typografiaa ja esteettistä nykyarkkitehtuuria.