Mitään ei heitetä hukkaan – purkuhankkeissa puhaltavat kierrätyksen tuulet

Kun tamperelaisessa päiväkodissa sammuivat viimeiset valot ja lapset muuttivat uusiin tiloihin, rakennuksen tarina ei päättynytkään siihen. Se siirrettiin kokonaisena Sääksmäelle, missä reserviläiset kokosivat sen uudelleen. Nyt samat seinät palvelevat aivan eri tarkoituksessa – ja ovat esimerkki siitä, mikä on Tampereen purkuhankkeiden suunta.

Purkuhankkeissa kierrätys ja kiertotalous ovat jo arkea.  

“Purkaminen ei ole enää pelkkää purkamista. Me oikeastaan keräämme talteen kaiken, minkä vain voimme”, sanoo rakennuttajainsinööri Juuso Koskinen, joka vastaa valtaosasta kaupungin purkuhankkeita. 

Yli 90 prosenttia purkujätteestä saadaan ohjattua hyötykäyttöön. Betonimassat hyödynnetään maanrakennuksessa, metallit toimitetaan kierrätykseen, ja irtaimistoa, laitteita sekä kalusteita myydään eteenpäin joko kaupungin tai urakoitsijan toimesta. 

“Kierrätys on usein urakoitsijallekin edullisin ratkaisu. Kaikkein kalleinta olisi viedä jäte kaatopaikalle”, Koskinen huomauttaa. 

Rakennuksen kunto määrittää purun 

Tilapalveluille kertyy vuosittain noin kymmenen purku-urakkaa. Mukana on ollut muun muassa kouluja, päiväkoteja, neuvoloita, sairaalarakennuksia ja yksittäisiä pientaloja, joiden tontit ovat siirtyneet kaupungin omistukseen. 

Purkupäätöksen taustalla on aina painavat perusteet. Usein kyse on sisäilmaongelmista tai siitä, että rakennus on käynyt liian pieneksi nykyiseen käyttöön. Välillä uudisrakennus on taloudellisesti järkevämpi ratkaisu kuin vanhan peruskorjaus tai laajennus. 

“Meillä kysytään lähes aina museoviraston lausunto ja suojelunäkökulmat huomioidaan”, Koskinen sanoo. Usein kuitenkin talous ratkaisee päätöksen.  

Hyötykäyttö kasvaa 

Tilapalveluilla purkuhankkeita koordinoi pienrakennushankkeiden tiimi. Kun Juuso Koskinen saa toimeksiannon, että jokin rakennus on tarkoitus purkaa, siitä käynnistyy ketju, johon kuuluvat haitta-ainekartoitus, mahdolliset tekniset selvitykset, urakkakilpailutus ja sopimusvaihe. Rakennustöiden valvojat valvovat toteutusta, ja massalaskennasta sekä lupaprosessin dokumenteista vastaa tiimissä toinen asiantuntija. 

“Jokainen kohde on erilainen. Joskus purkukohde on metsän keskellä, toisinaan keskellä kaupunkia”, Koskinen sanoo. “Olosuhteet ja haasteet vaihtelevat paljon, ja juuri se tekee tästä työstä mielenkiintoista.”

Purkaminen on myös muutoksessa. Tulevaisuudessa yhä useampia rakennusosia pyritään käyttämään uudelleen kokonaisina. Tähän tähtää muun muassa EU-rahoitteinen ReCreate-hanke, jossa selvitetään, miten elementtejä, ikkunoita tai ovia voidaan purkaa ehjinä, kunnostaa ja asentaa uudiskohteisiin. 

“Tällä hetkellä se on vielä kallista ja työvaltaista. Pitää purkaa varoen, tutkia kunto, kuljettaa ja varastoida. Mutta suunta on selvä, ja uskon, että myös lainsäädäntö alkaa ohjata tätä kehitystä”, Koskinen arvioi.