Usein kysyttyä sisäilmasta

Uudis- ja perusparannuskohteissa ilmanvaihto pidetään päällä 24 h vuorokaudessa koko ensimmäisen vuoden valmistumisen jälkeen. Tällä pyritään tuulettamaan uusien rakennusmateriaalien hajuhaittoja, joita voi esiintyä, vaikka rakentamisessa käytetään M1 -luokan materiaaleja. Tutkimuksien mukaan materiaalien hajuhaittoja esiintyy ensimmäiset 6 kk valmistumisesta, mutta ilmanvaihtoa käytetään siis tällä hetkellä ensimmäisen vuoden ympärivuorokautisesti.

Mikäli tiloissa on iltakäyttöä (esim. urheiluseurojen vuoroja liikuntasaleissa), ilmanvaihtoa pidetään päällä käytettävissä tiloissa normaalisti. Osassa liikunta- ja juhlasaleja yms. on lisäksi ilmanvaihdon lisäaikakytkimiä, joista iltakäyttäjät voivat laittaa ko. tilan ilmanvaihdon päälle tai tehostukselle siellä ollessaan. Tilapalveluille on tärkeää saada kouluilta ja päiväkodeilta tietoon kaikki iltakäyttöajat, jotta ilmanvaihdot iltakäyttö voidaan ohjeistaa tai ajastaa toimimaan rakennusautomaatiojärjestelmissä käytön mukaan. Tästä onkin muistuteltu rehtoreita ja päiväkotien johtajia säännöllisesti.

Sisäilman kannalta on tärkeää, että rakennuksen painesuhteet ovat käytön aikana tasapainossa. Liiallinen alipaine voi imeä vaurioituneista rakenteista, putkikanaaleista jne. epäpuhdasta ilmaa sisäilmaan. Tampereella tehtyjen sisäilmatutkimusten mukaan sisäilmakohteiden painesuhteet vaihtelevat eniten silloin, kun ilmanvaihto on päällä. Painesuhteet olivat tutkituissa rakennuksessa yleisimmin tasapainossa silloin, kun ilmanvaihto ei ollut päällä. Tietysti sisäilmakohteissa tilanne pyritään korjaamaan tasapainottamalla ilmanvaihto. Samaa ilmanvaihdon tasapainotusta tehdään, säännöllisesti tehtävien, ilmanvaihdon nuohousten yhteydessä. Ilmanvaihdon päällä olo 24h/vrk ei siis aina välttämättä ole sisäilmaongelmaisen rakennuksen sisäilman kannalta paras vaihtoehto. Sellaisissa kohteissa, joissa tiedetään ilmanvaihdon ympärivuorokautisen käytön olevan sisäilman ja käyttäjien kannalta turvallisempi vaihtoehto, ilmanvaihtoa pidetään päällä jatkuvasti.

Yleensä aina ikkunoiden kautta saa tuulettaa ja se ei vaikuta taloteknisten järjestelmien toimintaan. Ikkunatuuletusta saa ja pitää käyttää aina, kun se parantaa sisäilman olosuhteita. Ikkunatuuletuksessa tulee kuitenkin ottaa huomioon rakennuksen sijainti ja mahdollisesti ulkoa tulevat epäpuhtaudet.

Tilojen välisiä ovia saa pitää auki, elleivät ne ole ns. palo-ovia. Osa palo-ovista voi olla varustettu aukipitolaitteella, joka sulkee oven vasta palohälytystilanteessa.

Ikkunoista tuleva kylmä ilma vaikuttaa patteritermostaatteihin ja termostaatit alkavat hohkaamaan kuumempana. Kun ikkunatuuletus loppuu, kestää termostaateilla pitkään reagoida muutokseen ja tilan lämpötila nousee nopeasti. Ikkunatuuletukset kannattaa pitää lyhyinä.

Talvella ilmanvaihtokoneista tulee usein esille ominaisuus, jota ei pakkaskauden ulkopuolella nähdä. Monissa vanhemmissa ilmanvaihtokoneissa on ns. pakkaspuolitus, jonka seurauksena ilmanvaihto menee pienemmälle teholle, kun tietty pakkasraja ylittyy. Pakkasraja on usein noin -10 °C tuntumassa. Tällä toiminnolla pyritään estämään se, että tiloihin ei puhalleta liian kylmää tuloilmaa. Samasta syystä ilmanvaihtokoneissa on jäätymissuoja, joka tietyissä tilanteissa pysäyttää hetkellisesti koko koneen. Jäätymissuoja estää ilmanvaihtokoneen lämmityspatterin jäätymisen ja koko koneen rikkoutumisen.

Tiedotustilaisuuden esitysmateriaali jaetaan tilaisuuteen osallistuville jälkikäteen. Tilaisuuksista pidetään myös muistiota, johon kirjataan kysytyt kysymykset sekä niiden vastaukset. Myös muistio toimitetaan tilaisuuteen kaikille henkilökunnan jäsenille ja huoltajille huolimatta siitä, ovat he osallistuneet tilaisuuteen vai ei.

Lähtökohtaisesti rakennusten sisäilmatutkimuksissa rakennusta tarkastellaan aina kokonaisuutena eli tutkimuksissa selvitetään aina talotekniikan ja rakenteiden ongelmien ja vaurioiden vaikutus sisäilmaolosuhteisiin.

Tampereen palvelurakennusten sisäilmatutkimuksissa käytetään ensisijaisesti vain terveydensuojeluviranomaisten hyväksymiä tutkimusmenetelmiä. Tarvittavat mikrobinäytteet yms. tutkitutetaan ensisijaisesti vain terveydensuojeluviranomaisen (EVIRA) hyväksymissä laboratorioissa.

Sisäilmatutkimuksissa selvitetään yleensä onko tutkittavassa rakennuksessa riskirakenteita. Tutkija tarkastelee rakenteita ensin rakennepiirustusten avulla ja tarvittaessa tehdään lisäksi rakenneavauksia paikanpäällä. Jotkut aiemmin suunnitellut ja valitut rakenneratkaisut (esim. valesokkeli) on voitu myöhemmin todeta riskirakenteiksi, kun rakenteiden toimivuudesta ja kosteuskäyttäytymisestä on saatu lisää tutkimustietoa. Niiden tämän hetkinen kunto selvitetään sisäilmatutkimusten yhteydestä, jotta tiedetään onko kyseisten rakennusosien kunto riski sisäilman kannalta vai ei.

Rakenneavausten avulla selvitetään riskirakenteiden kuntoa sekä sitä, onko rakenteet toteutettu, kuten rakennuspiirustuksissa on esitetty. Joskus aiemmin rakennusvaiheessa toteutustapaa on saatettu muuttaa päivittämättä muutosta rakennuspiirustuksiin. Rakenneavauksissa voidaan myös varmistaa rakenteiden tarkka järjestys, laatu ja mitat korjaussuunnittelua tai dokumentointia varten, jos esimerkiksi rakennuksen tai rakenteen rakennuspiirustuksia ei ole käytettävissä.

Riskirakenteista voidaan sisäilmatutkimusten yhteydessä ottaa mikrobinäytteitä, joilla voidaan varmistaa onko rakenne vaurioitunut vai ei. Mikrobinäytteessä rakenteesta irrotetaan kappale, joka viedään viljeltäväksi laboratorioon. Mikrobinäytteiden analysoimisessa voi mennä aikaa kahdesta viikosta kuukauteen laboratoriosta ja tilanteesta riippuen. Jos rakenteessa on mikrobeja, ne alkavat kasvaa laboratoriossa, jossa lisäksi määritellään millaisia mikrobeja rakenteessa on. Mikrobit voivat olla tavanomaisia tai esim. kosteusvaurioindikaattorimikrobeja.

Mikäli rakenteessa on selkeä silmin havaittava mikrobikasvusto, ei sisäilmatutkimuksissa välttämättä oteta siitä näytettä, vaan asia mainitaan raportissa. Lähtökohtaisesti terveessä rakenteessa ei koskaan ole silmin havaittavaa mikrobikasvustoa.

Tällä hetkellä ei ole riittävää tieteellistä näyttöä kosteus- tai homevaurioiden yhteydestä sairauksiin. Käypä hoito-suosituksessa on todettu vain kohtalainen näyttö kosteusvaurion yhteydestä lisääntyneeseen astman kehittymisen mahdollisuuteen. Käypä hoito-suositus löytyy internetistä: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50111.

VOC -yhdisteitä (volatile organic compounds) eli haihtuvia orgaanisia yhdisteitä voi tulla sisäilmaan mm. mikrobien aineenvaihdunnasta. Eli silloin kun joku rakennusosa on vaurioitunut ja siellä on mikrobikasvustoa. Mikrobikasvusto tuottaa kasvaessaan ilmaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Jos mikrobikasvustoa ei rakenteista ole löydetty, voidaan VOC-mittauksilla selvittää onko sisäilmassa yhdisteitä, jotka viittaavat siihen, että jossain rakenteessa on kuitenkin vaurio.

Tyypillisiä vauriota, joista sisäilmaan tulee VOC-yhdistetä, on muovimattovauriot.

VOC -yhdisteitä voi tulla sisäilmaan myös mm. rakennusmateriaaleista, ihmisen toiminnasta (esim. hajusteiden käyttö) ja pesuaineista.

VOC-mittauksessa rakennuksen sisäilmaa, tai materiaalin hajua suoraan materiaalista, imetään mittaputkeen, josta se analysoidaan laboratoriossa.

Sisäilmatutkimuksissa selvitetään lähes aina myös rakennuksen ja tilojen painesuhteita paine-eromittauksilla.

Lähtökohtaisesti tilat suunnitellaan nykyään aina hieman alipaineisiksi ulkoilmaan nähden, eli tiloihin tulee hieman vähemmän ilmaa, kuin sieltä poistetaan. Tilojen alipaine tehdään ilmanvaihdon avulla ja painesuhteet kertovatkin paljon ilmanvaihdon toiminnasta.

Eri-ikäisissä rakennuksissa on erilaisia ilmanvaihtojärjestelmiä. Vanhemmissa rakennuksissa voi olla pelkällä poistoilmanvaihdolla olevia järjestelmiä, kun taas uudemmissa rakennuksissa on tulo-poistoilmanvaihtojärjestelmiä.

Paine-eromittaukset ovat yleensä pitkäaikaisia mittauksia eli niiden kesto on vähintään 3 päivää, yleensä mittaukset kestävät sisäilmatutkimuksissa vähintään viikon ajan. Pitkäaikaisilla mittauksilla nähdään paremmin, että miten rakennuksen painesuhteet käyttäytyvät eri käyttötilanteissa: käyttäjien ollessa, iltasin ja öisin sekä viikonloppuisin.

Huoneilman hiilidioksidimittaukset ovat sisäilmatutkimusten perusmittauksia eli ns. olosuhdemittauksia. Ne kertovat paljonko huoneilmaan kertyy hiilidioksidia eri käyttötilanteissa. Hiilidioksidia syntyy ihmisten hengityksessä ja se kertoo yleensä ilmanvaihdon toimivuudesta ja riittävyydestä.

Yleensä hiilidioksidimittaukset ovat pitkäaikaisia mittauksia eli niiden kesto on vähintään 3 päivää. Sisäilmatutkimuksissa mittaukset kestävät vähintään viikon ajan. Pitkäaikaisilla tallentavilla mittauksilla nähdään paremmin, että miten hiilidioksidi kertyy tiloihin eri käyttötilanteissa: käyttäjien ollessa tiloissa, iltasin ja öisin sekä viikonloppuisin.

Hiilidioksidipitoisuus ei saa olla liian suuri, koska liiallinen hiilidioksidipitoisuus aiheuttaa mm. väsymystä ja vetämättömyyttä. Asumisterveysasetuksessa (545/2015) on annettu toimenpideraja-arvo hiilidioksidipitoisuudelle. Toimenpideraja-arvo ylittyy, jos sisäilman hiilidioksidipitoisuus ylittää 1150 ppm ulkoilman hiilidioksidin (ns. taustapitoisuus).

Huoneilman lämpötilamittaukset ovat sisäilmatutkimusten perusmittauksia eli ns. olosuhdemittauksia. Se kertoo yleensä ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmän toimivuudesta ja riittävyydestä.

Yleensä lämpötilamittaukset ovat pitkäaikaisia mittauksia eli niiden kesto on vähintään 3 päivää. Sisäilmatutkimuksissa mittaukset kestävät vähintään viikon ajan. Pitkäaikaisilla tallentavilla mittauksilla nähdään paremmin, että miten sisäilman lämpötila kehittyy eri käyttötilanteissa: käyttäjien ollessa, iltasin ja öisin sekä viikonloppuisin. Sisäilman lämpötilan lisäksi mitataan aina myös ulkoilmaa, jotta nähdään onko ulkolämpötilamuutoksilla vaikutusta sisäilman lämpötilaan.

Sisäilman lämpötila ei saa liian kylmä eikä liian lämmin. Asumisterveysasetuksessa (545/2015) on annettu toimenpideraja-arvot sisäilman lämpötilalle sekä lämmityskauden aikana että sen ulkopuolella.

Sisäilmatutkimusten yhteydessä voidaan tehdä myös tilakohtaisia ilmamäärämittauksia. Näitä mittauksia tehdään, jotta voidaan selvittää onko tilassa riittävästi ilmanvaihtoa tilan käyttäjämäärään nähden. Ilmamäärämittauksissa mitataan ilmanvaihdon päätelaitteista, että paljonko tilaan puhalletaan tuloilmaa ja paljonko sieltä poistetaan ilmaa.

Ilmamäärämittauksen lisäksi tarvitaan tilan käyttäjien lukumäärä, jotta voidaan laskea, paljonko ilmaa on yhdellä käyttäjällä käytettävissään. Tästä voidaan päätellä onko ilmanvaihto riittävällä tasolla. Asumisterveysasetuksessa (545/2015) on säädetty, että ulkoilmavirran tulee olla kouluissa, päiväkodeissa ja muissa vastaavissa oleskelutiloissa käytön aikana vähintään 6 l/s henkilöä kohden.

Lisäksi asetuksessa sanotaan, että ulkoilmavirta saa kuitenkin olla 4 l/s henkilöä kohden. Tällöin tulee varmistua siitä, etteivät sisäilman epäpuhtauspitoisuudet tai lämpötila nouse niin suuriksi, että ne aiheuttavat terveyshaittaa taikka kosteus nouse niin suureksi, että se voisi aiheuttaa mikrobikasvun riskiä.

Sisäilmasta tehtävät mikrobien ilmanäytetutkimukset eivät ole viranomaisten mukaan suositeltavia sisäilmatutkimuksia niiden epäluotettavuuden vuoksi. Nykytietämyksen mukaan ko. tutkimusmenetelmä on tulosten perusteella hyvin epävarma ja vaatii aina jatkoselvityksiä, oli tulos minkä suuntainen tahansa. tulosten epäluotettavuuden vuoksi sisäilmasto-ongelmien selvitys tehdään pääasiassa rakenneavauksien ja taloteknisten järjestelmien tarkastamisien kautta, kuten yllä on kerrottu

Lähtökohtaisesti ei siis tehdä mikrobimittauksia ilmanäytetutkimuksilla.

Terveydensuojeluviranomaiset eivät suosittele homekoiria ensisijaisina tutkimusmenetelminä. Nykytietämyksen mukaan ko. tutkimusmenetelmä on tulosten perusteella hyvin epävarma ja vaatii aina jatkoselvityksiä, oli tulos minkä suuntainen tahansa. Tulosten epäluotettavuuden vuoksi sisäilmasto-ongelmien selvitys tehdään pääasiassa rakenneavauksien ja taloteknisten järjestelmien tarkastamisien kautta, kuten yllä on kerrottu.

Lähtökohtaisesti ei siis tehdä homekoiratutkimuksia.

Mineraalivillakuidut sisäilmassa voivat olla lähtöisin esimerkiksi ilmanvaihtokanaviston äänenvaimentimista tai eristeistä tai vanhoista tai rikkinäisistä akustointilevyistä. Mineraalivillakuidut voivat aiheuttaa ärsytysoireita silmissä, iholla ja limakalvolla. Mineraalivillakuidut eivät todennäköisesti aiheuta pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Mineraalivillakuiduille on toimenpideraja kouluille ja päiväkodeille asumisterveysasetuksessa. Toimenpideraja on 0,2 kuitua/m2. Mittaus tehdään kahden viikon laskeumanäytteellä. Mineraalivillakuidut ovat eri asia kuin asbesti.

Asbesti on aiemmin yleisesti esimerkiksi eristämisessä käytetty rakennusmateriaali. Asbestin käyttö kiellettiin kokonaan vuonna 1994 sen terveysvaikutusten takia. Ehjästä asbestimateriaalista ei ole haittaa terveydelle, mutta rikkoutuneesta materiaalista voi irrota asbestikuituja sisäilmaan. Ennen rakennuksen korjaustöiden aloittamista täytyy tehdä asbestikartoitus, jos rakennus on rakennettu ennen vuotta 1994. Asbestikuituja ei saa esiintyä huonetilojen pinnoilla. Asbestille altistumisesta voi aiheutua mm. keuhkosyöpää ja asbestoosia.

Ota ensin yhteyttä taloyhtiön isännöitsijään tai asunnon omistajaan. Mikäli taloyhtiö tai asunnon omistaja ei ryhdy toimenpiteisiin, voitte ottaa yhteyttä Tampereen kaupungissa  Ympäristöterveyteen. Vastuu terveyshaitan poistamisesta kuuluu rakennuksen omistajalle tai haitan aiheuttajalle.

Ota yhteyttä rakennusalan asiantuntijaan asian selvittämiseksi mahdollisimman nopeasti. Suositeltavaa on kääntyä sertifioidun rakennusterveysasiantuntijan puoleen. Tarvittaessa voit tehdä asunnontarkastuspyynnön  Ympäristöterveyteen.

Mikäli epäilet itselläsi tai lapsellasi/huollettavallasi mahdollisesti työpaikan, koulun tai päiväkodin sisäilmaan liittyvää oireilua, ole yhteydessä terveydenhuollon ammattilaisiin. Työntekijöiden, jotka epäilevät oireilevansa työpaikan sisäilmasta, tulee olla yhteydessä työterveyteen. Työterveydessä voidaan arvioida, johtuuko oireilu sisäilmasta vai onko oireilun syynä jokin muu. Työntekijän tulee myös ilmoittaa sisäilmaan liittyvästä oireilusta omalle esimiehelle, joka on vastuussa työntekijöidensä terveellisistä ja turvallisista työskentelyolosuhteista.

Oppilaiden (huoltajien) tulee olla yhteydessä kouluterveyteen ja päiväkotilasten (huoltajien) lapsen neuvolaan tai terveyskeskukseen. Päiväkotilasten huoltajia kehotetaan ilmoittamaan mahdollisesti sisäilmaan liittyvästä oireilusta myös päiväkodin johtajalle. Oppilaiden ja päiväkotilasten huoltajat voivat olla yhteydessä myös Tampereen kaupungin ympäristöterveyden terveydensuojeluun terveydensuojelu@tampere.fi.

Sisäilmaoireilu voi olla hyvin samanlaista kuin muissa sairauksissa kuten esimerkiksi flunssassa tai allergiassa. Sisäilmaoireilun erottaa yleensä muusta oireilusta siitä, että sitä esiintyy tai se alkaa sisäilmaongelmatilassa tai -rakennuksessa oleskeltaessa ja se helpottaa siirryttäessä rakennuksesta pois.

Sisäilmasto-ongelmiin liitetään yleensä tyypillisesti seuraavia oireita:

• Ärsytysoireet, esim. hengitystie-, silmä- ja iho-oireet
• Yleisoireet, esim. väsymys, päänsärky ja pahoinvointi
• Tulehdukset, esim. keuhkoputki-, poskiontelo- ja korvatulehdus
• Pitkäaikaissairaudet, esim. allerginen nuha, astma ja homepölykeuhko

Käyttäjän opas sisäilma-asioihin Tampereen kaupungin palvelurakennusten käyttäjille löytyy Tilapalveluiden internet-sivuilta:

Sisäilmaohjeet ja -oppaat - Tampereen tilapalvelut

Tällä hetkellä ei ole riittävää tieteellistä näyttöä kosteus- tai homevaurioiden yhteydestä sairauksiin. Käypä hoito-suosituksessa on todettu vain kohtalainen näyttö kosteusvaurion yhteydestä lisääntyneeseen astman kehittymisen mahdollisuuteen. Käypä hoito-suositus löytyy internetistä: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50111.

Ilmanpuhdistimia käytetään akuuttina suojaustoimenpiteenä esimerkiksi kun odotetaan korjausten alkamista. Ilmanpuhdistimia käytetään silloin, kun tiedetään, että on jotain epäpuhtauksia, jota niillä voidaan puhdistaa. Ilmanpuhdistimet hankitaan työryhmän päätöksen mukaan kaupungin puitesopimuskumppaneilta. Vuokrasopimukseen kuuluu ilmanpuhdistimien säännöllinen huolto. Ennen ilmanpuhdistimien käynnistämistä tulee huolehtia tilojen siivouksesta ja siivottavuudesta. Ilmanpuhdistin ei tuo tiloihin lisää ilmaa, vaan kierrättää tilojen ilmaa erilaisten suodattimien läpi. Tällöin myös tilassa mahdollisesti oleva huonepöly lähtee liikkeelle ja voi huonontaa sisäilman olosuhteita.

Sisäilman suhteellinen kosteus laskee, kun ulkoilman lämpötila laskee talven myötä. Tämä johtuu siitä, että kylmä ilma sitoo vähemmän kosteutta kuin lämmin ilma. Rakennusten sisälle ilma otetaan ulkoa, jonka jälkeen se myös suodatetaan sekä lämmitetään ennen kuin se puhalletaan tiloihin. Talvikaudella sisäilman suhteellinen kosteus laskee siis myös sisällä. Kovina pakkaspäivinä sisäilman suhteellinen kosteus voi laskea jopa alle 10 %. 

Huonelämpötila vaikuttaa sisäilman suhteelliseen kosteuteen. Mitä lämpimämpi huone on, sitä kuivempaa on sisäilma. Laskemalla huoneilman lämpötilaa voidaan sisäilman suhteellista kosteutta hieman nostaa. Sisäilman tavoitelämpötila on +21 astetta. 

Joillekin kuiva sisäilma aiheuttaa erityisesti ihon sekä limakalvojen kuivumista ja muita oireita, toisille sillä ei juuri ole merkitystä. Muista juoda riittävästi vettä päivän aikana ja käytä tarvittaessa kosteuttavia silmä- ja nenätippoja. Myös riittävästä siivouksesta kannattaa huolehtia, koska kuiva sisäilma voi lisätä pölyisyyttä. 

Kuivan sisäilman tuomia ongelmia ratkaistaessa kannattaa ensin varmistaa, ettei huoneilman lämpötila ole liian korkea (tavoite +21 astetta) ja olla yhteydessä työterveyshuoltoon. Mikäli kuiva sisäilma aiheuttaa merkittävää haittaa, joskus ratkaisuna voi olla huonekohtainen ilmankostutin. Kostuttimet eivät kuitenkaan toimi isoissa tiloissa, kuten luokkahuone, avokonttori tai usean henkilön toimistohuone. Kostuttimet ovat tilan käyttäjän hankinta, mutta niiden hankinnasta ja käytöstä on oltava etukäteen yhteydessä isännöitsijään. Käyttäjän vastuulla oleva kostuttimen hoito ja säätö on tärkeää, jotta liiallinen sisäilman kosteus ei aiheuta haittoja rakenteille ja sisäilmalle.